Kulkurielämää

Kuljin tänään onnellisena laulellen pitkin Mesetaa, edessä tyhjä tie, ympärillä laajoja peltoja, vieressä joki, jossa oli sanomattoman vilkas elämä: lukuisat lintulajit sirkuttamassa ja sammakot kurnuttamassa. Jostain syystä mieleeni tuli lapsuudesta tuttuja lauluja, kuten Anttilan keväthuumaus, Lapin äidin kehtolaulu, jne. Mistä kummasta ne tulevat, kun mieli on vapaa?

Ajattelin niitä vanhoja elokuvia, joissa Tauno Palo kulkee pitkin pellonlaitaa ikäänkuin kulkurina, mutta onkin todellisuudessa agronomi, metsänhoitaja tai insinööri. Kulkurin elämää romantisoitiin ja romanttistahan tämä onkin, kun tietää, että kerran pääsee turvallisesti kotioloihin. Tämä on seikkailua, jota toivoisin teidän kerran kokevan. Jokainen päivä tuo yllätyksiä mukanaan.

Tänäaamuna en olisi voinut uskoa, millaisen suurenmoisen illallisen nunnat ja yöpyjät järjestivät Carrion de los Condesin Santa Maria Albergessa. Tulin majapaikkaan myöhään väsyneenä käveltyäni 35 km. Kukin yöpyjä oli tuonut jotakin syötävää. Niistä saatiin aikaan mitä mahtavin ateria. Olin vain vastaanottavana osapuolena. Hämmästyttävää, millä rakkaudella nunnat täällä palvelevat. Se ei ole ihmisestä itsestään tulevaa, vaan se rakkaus annetaan.

Ajattelin, että mikä ero on siinä, että kävelee yksin tai jonkun kanssa. Yksin voi suunnitella kaiken oman mielensä mukaisesti, pysähtyä, missä haluaa ja vaikka laulella itsekseen. Sen sijaan toisten kanssa vaeltaessa on otettava muiden tarpeet ja toivomukset huomion. Tämä aika suosii yksillisyyttä. Kuitenkin vaeltaessa parhaimman annin saa yhteisöllisyydestä. Tämän olen kokenut tällä matkalla.

Burgosissa minulle tuli vatsavaivoja, oksensin keskellä yötä ja päätin ottaa seuraavan päivän loman kannalta. Patrick jatkoi yksinään eteenpäin. Burgosista alkoi myös Meseta, tasaista maata viljapeltoja kaikkialla, ruista, ohraa ja vehnää, suoria kyläteitä tai maantien vierusosuuksia. Tämä alue on  varmaan pitkästyttävintä tällä vaelluksella.

Tulin vappupäivänä Carrion de los Condesiin ja sain 3 päivän "takaa-ajon" jälkeen kiinni irlantilaiset Patin, Siobhanin ja kanadalaisen Troyin. Miten hyvä mieli minulle tulikaan, kun minua tervehdittiin sydämellisesti. Pat näki, kuinka uupunut olen ja kantoi rinkkani yläkertaan ja piti muutenkin minusta huolta. Hänen kanssaan kävimme myös messussa ja ehtoollisella.

Tänään 2.5. jatkan kirjoitustani. Kuljimme taas viikon tauon jälkeen Patin kanssa kahdestaan. Kumpikin onnuimme rakkojen vuoksi ja välillä pysähtelimme lepäämään, koska oli melko helteistä. Kaivoin rinkastani muistiinpanovihkoni ja taas laulettiin kahteen kertaan Dirty old town.

Tällä matkalla tapahtuu silloin tällöin melkoisia "yhteensattumia". Eilen kuulimme, että Caminolla on nähty John Brierley, jonka opaskirjaa olen käyttänyt. Sanoin kulkiessamme Patille, että jos tapaisin hänet, pyytäisin häneltä nimikirjoituksen. Tunti siitä, niin tulimme Calzadilla de la Cuezaan ja pysähdyimme kahville. Menin ulos juomaan. Olin menossa syrjäiseen pöytään, mutta valitsin kuitenkin pöydän, jossa oli tuntematon mies jo istumassa. Pat ja minä juttelimme hänen kanssaan 10 minuuttia. Kun hän oli lähdössä, Pat näki hänessä jotain tuttua ja kysäisi, olisiko hän opaskirjan kirjoittaja; oli ja sitten ei kuin omistuskirjoituksen pyyntöön. Jollekin tämä saattaa olla sattuma, mutta minulle näitä "sattumia" on tullut niin usein, että ne kertovat Jumalan johdatuksesta, hyvyydestä ja silloin tällöin huumorintajusta. Ajattelepa, että John Brierley, jonka kirjaa olen lukenut toista vuotta, sattuu olemaan Caminolla samaan aikaan ja tunti sen jälkeen, kun mainitsen, että olisi kiva saada hänen allekirjoituksensa, istahdan sattumalta siihen pöytään, jossa hän istuu hetken ja Pat sattumalta huomaa hänessä jotain tuttua.

Nyt olemme Terradillos de los Templarioksessa, joka on saanut nimensä temppeliherrojen ritarikunnasta. Täällä on monia matkan varrella tutuksi tulleita, mm Marie, saksalainen, jota autoin alkumatkasta. Olemme puolimatkassa. Jäljellä 388 km, eli sama matka kuin Kuopiosta Helsinkiin. Yritin liittää muutaman kuvan, muttei onnistunut, kun yhteys on valitettavan hidas.