Kaverukset taas yhdessä

Kun olin nukkunut Triacastelassa yksityishuoneessa yöni hyvin, sain energiaa edetä hyvää vauhtia kohti Santiagoa tarkoituksena olla siellä lauantaina hyvissä ajoin. Olin kuullut, että sunnuntain messu katedraalissa on unohtumaton kokemus. Siksi tavoitteeni on saada lauantaina pyhiinvaeltajan todistus, Compostela. Menen myös parturiin ajattamaan reilun kuukauden ajan kasvaneen partani ja siistityttämään hiukseni. Tällä hetkellä en ole oikein edustuskelpoinen.

Kävelin parin päivän ajan 35 km:n matkoja ja olin eilen enää 6 km Patia jäljessä. Tekstiviestejä lähettämällä sovimme, että tapaisimme tänään torstai-iltana Arzuassa. Yllätyin kovasti, kun puolimatkassa Melidessä näin etäällä mäen päällä miehen tuttu sininen paita yllään. Vilkutin ja Pat vastasi. Hän oli tunnistanut minut kävelytyylistäni. Kyllä oli mukava tavata hänet taas. On kumma, miten tällä matkalla meistä on tullut hyvä vaelluspari. Pat ehtii lauantaina hyvin vaimoaan vastaan ja minä siistiytymään.

Loppumatkasta laadimme taktiikkaa majoittumisen suhteen. Lähietäisyydellä kulki kanadalainen mies, joka edellisenä yönä oli pilannut Patin unen. Jättäydyimme hänen jälkeensä, jotta saisimme selville, mihin paikkaan hän yöpyy. Emme menisi ainakaan samaan. Pettymyksemme oli suuri, kun hän jäi istumaan erääseen katukahvilaan. Näin se taktiikka ei toiminut. Menimme sitten yksityiseen albergueen, jonka huoneissa on vähän vuoteita, jotta todennäköisyys siitä, että sinne tulisi kovia kuorsaajia pienenisi. Kanadalainen tänne ei osannut tulla. Sanoin kyllä Patille, että meillä Suomessa on sanonta, että kun sutta pakoon lähtee, niin karhu vastaan tulee.

Tänä vuonna täällä on ollut poikkeukselliset säät. Koko vaellusaikana on satanut vain kahtena päivänä, eikä silloinkaan pahasti. Päivällä lämpötila on ollut reilusti 20 asteen yläpuolella. Tänäänkin 26 astetta. Hiki on virrannut isoja mäkiä kiivetessä ja tänään jalat ovat selvästi turvoksissa. Toistaiseksi olen kuitenkin menettänyt vain kahden varpaan kynnet ja läskiä muutaman kilon.

Materiaaliset menetykset ovat rajoittuneet saippuakoteloon, kahteen saippuaan, kahteen pyyheliinaan, yksiin alkkareihin ja hammastahnatuubiin. Miten ihmeessä sitä unohteleekaan tavaroitaan. Illalla on väsynyt ja tarkkaavaisuus kärsii. Aamulla pimeässä huoneessa kokoan tavaroita käsikopelolla tai otsalampun valossa. Yksi pyyheliina korvautui sillä, että minulle lahjoitettiin toiselta vaeltajalta unohtunut pyyhe. Leikkasin sen saksilla pienemmäksi, etten kuljeta mukanani turhaa painoa.

Santiagoon saavutaan siis lauantaina. Kuulin, että jotkut tutut, jotka saapuvat sinne jo perjantaina suunnittelevat lauantaiksi tai sunnuntaiksi juhlia. Meitä on varmaan koolla silloin noin 20 hengen porukka, joka aloitti suunnilleen samoihin aikoihin vaelluksen St. Jean Pied de Portista. Mahtaa se olla suurta juhlaa, kun on saanut 800 km:n urakan suoritettua. Sen jälkeen olen suunnitellut aloittavan 4 päivän vaelluksen Fisterraan, mutta juhlitaan ensin tätä suoritusta.

Kivinen polku ohi hetteikön.

Joku hyvän auton omistaja asuu tässä heikohkossa kodissa.

Kuin holvistossa kulkisi.

Jälleen kaunis silta ylitettävänä.

Ribadilloon saavutaan tätä siltaa pitkin.