Eilen kuljimme Patin kanssa Villafranca del Bierzosta O'Cebreiroon maisemareittiä pitkin. Matkalla ylitimme Alto Pradela vuoren, tulimme alas ja kiipesimme taas O'Cebreirolle. Matkaa oli 30 km, mutta huomioiden 1200 m:n nousut, se vastasi 36 km:n kävelyä. Tänään taas laskeuduttiin 1330 m:stä 670 m:iin.
Viime yö meni huonosti. Uni jäi vähiin. Isossa huoneessa, tahtoo olla monenlaista häiriötekijää. Lisäksi eilinen taival taisi olla niin vaativa, että syke oli korkealla vielä yölläkin. Jalatkin tuntuivat tarvitsevan lepoa. Niinpä jäin 21 km:n vaelluksen jälkeen Tricastelaan. Nyt halusin ensi kerran ylellisyyttä ja otin oman huoneen. Saan nauttia nukkumisesta kahden lakanan välissä, omasta WC:stä suihkun kera, pyyheliinoista, eikä kukaan kuorsaa vieressä tai köhi. Huoneen hinta oli 35 €.
Patin kanssa vaeltaminen loppui tänne Triacastelaan. Hän jatkoi eteenpäin kiiruhtaakseen lauantaiaamupäiväksi Santiagoon vaimoaan vastaan, joka tulee Irlannista juhlimaan miehensä suoritusta. Patin kanssa vaellus kävi erittäin hyvin yksiin. Ymmärsin päivä päivältä paremmin hänen aksenttiaan ja hän oppi suomalaisen tapoja, että voi kulkea pitkäänkin puhumatta joutavia. Juttelimme matkalla syvällisiä ja vähemmän syvällisistä asioista. Muutamia kertoja kävimme yhdessä messussa ja joka ilta syömässä ravintolassa pyhiinvaeltajan illallismenun, Menu del Peregrino. Varmaan johtui ruokavaliosta, että jouduin ihmettelemään, miten jollain voi olla päivästä toiseen jatkuva kaasuntuotanto, josta hän häpeilemättä antoi merkkejä.
Matkaa Santiago de Compostelaan on jäljellä vain134 km. Luulen, että pääsen perille lauantai-illaksi, jos matkan teossa ei tule ongelmia. Korkeimpien vuorten ylitykset ovat nyt takanapäin, mutta jäljellä on vielä vaativiakin nousuja ja laskuja.
Olen laatimastani aikataulusta 3 päivää edellä. Mahdollisesti jatkan vaellustani Santiagon jälkeen Finisterraan, eli maan loppuun. Hyvin monet nimittäin jatkavat vaellustaan sinne päästyään ensin Santiagoon. Keskiajalla varmaan mentiin Finisterraan ihmettelemään, että kuinkahan pitkälle voi purjehtia, ennenkuin tipahtaa pannukakkumaapallon reunan yli.
Tuosta Patista tuli minullekkin jo tärkeä, kun näyttää että sinä sait hänestä hyvän ystävän! Oliko haikeaa jättää hyvästit? Tätä blogia lukee kuin jännitystarinaa. Loppu häämöttää siis! Tsemppiä loppumatkalle ja toivottavasti varpaat voivat jo paremmin! Love you <3!
VastaaPoista