Kuten olin ennakoinutkin, näin kuinka kevät kukoisti Pohjois-Espanjan ylängöillä, välillä palattiin vuoristossa alkukevääseen ja kun laskeuduttiin alemmas, kevät eteni harppauksin muutamassa tunnissa. Milloinkaan en ole nähnyt vastaavaa väriloistoa, mitä näin vuoristoalueilla. Näin myös, kuinka köyhillä alueilla elettiin kuin Suomessa 50-60 luvuilla ja kylät olivat autioita, kun taas Riojan viininviljelyalueilla vauraus kukoisti. Pienimmissäkin kylissä oli kirkko, suurimpien kaupunkien katedraalit olivat uskomattoman koristeltuja sisältä ja ulkoa. Erilaisia monumentteja, patsaita ja ristejä kohtasin tuon tuostakin. Kaikkialla oli havaittavissa, kuinka suuri merkitys uskonnolla on ollut Espanjassa.
Paikalliset asukkaat olivat yleensä erittäin ystävällisiä, toivottivat pyhiinvaeltajalle Buen Camino (hyvää Tietä) ja neuvoivat heti oikeaan suuntaan, jos olimme harhautumassa. Vapaaehtoiset tekivät pyyteettömästi työtä hyvinvointimme eteen majataloissa. Mikä erityisesti hämmästytti, oli pyhiinvaeltajien toinen toistaan kohtaan osoittama huolenpito. Jos jollakin oli terveysongelmia, aina oli paikalla joku, joka tahtoi auttaa. Ihmiset puhuivat myös avoimesti niistä syistä, miksi he olivat tulleet Caminolle. Tutustuin matkan aikana kymmeniin fantastisiin ihmisiin, joista jäi hyvä muisto mieleeni.
Kun vaelsin reilun kuukauden, minulla oli mahdollisuus myös sisäiseen hiljentymiseen, rauhoittumiseen ja pohdintoihin. Päällimmäiseksi jäi kiitollisuuden tunne kaikesta siitä, mitä elämässäni olen kokenut. Minulle tuli myös luja luottamus siihen, että Jumala pitää minusta hyvää huolta ja tietää joka hetki, missä olen. Hän on ajoituksen mestari ja yllättää järjestelemällä puolestani asioita. Tarvitsin lapsenkaltaiset silmät ymmärtääkseni sen.
Lähtisinkö uudelleen? Monet lähtevät - uudestaan ja uudestaan samalle vaellukselle, mikä kertoo, että Camino kutsuu lähtemään ja on valmis antamaan sisimpään jotain syvällistä, mitä muualla ei voi kokea. Minä olen onnellinen, että sain tämän mahdollisuuden. Vielä en tiedä, tuleeko tämä toistumaan kohdallani, mutta suosittelen jokaista lähtemään, jolla kipinä on syttynyt. Et tarvitse vaeltaa 800 km:ia, mutta älä tyydy vaeltamaan pelkästään Sarriasta Santiagoon, sillä silloin menetät jotain oleellista.
Paluu arkeen tapahtui äkkiä. Olin maanantaiaamuna vuoteessani, kun rakennusprojektimme valvoja soitti klo 8.10 ja kysyi, missä vaiheessa mökinrakennushankkeemme alkaminen on. Sanoin, että ensi viikonlopun tienoissa kaivinkoneen pitäisi tulla sovitusti. Soitin kuitenkin heti perään kaivinkoneen kuljettajalle varmistaakseni asiaa ja hän sanoi, että kokoilee tässä tavaroitaan ja on tunnin päästä aloittamassa työt mökkitontillamme. Rakennusporukat olivat tietämättäni nopeuttaneet aikataulua. Vajaa kaksi tuntia myöhemmin olin tontilla ja siellä työt olivat jo kovasti käynnissä ja ensimmäinen sorakuorma tullut. Mikäli valvoja ei olisi soittanut, olisin ihan rauhassa heräillyt uuteen päivään. Sen sijaan rakentajat olisivat ihmetelleet, että missä isäntä oikein on. Laittoiko ajoituksen mestari soittamaan valvojan niin aikaisin maanantaiaamuna?
Kiitos teille hyvät lukijat hämmästyttävästä mielenkiinnosta. Olin yllättynyt, että tilaston mukaan blogiani on käyty katselemassa kaikkiaan 4423 kertaa, mikä on keskimäärin yli 100 katselua/vrk. Jospa olen saanut kirjoittamisillani vahvistaa jonkun kutsua lähteä Caminolle.
Oma koti kullan kallis! Kesä on tullut Suomeen poissa ollessani. Näkymä keittiön ikkunasta.
Paluu arkeen maanantaina. Eipä pitkään fiilistelty.