Pyreneiden yli Espanjaan

Ette usko, kuinka iloinen olen taivallettuani kaksi päivää. Puhelimella blogin kirjoittaminen on hankalaa, mutta yritän kuvata lyhyesti tähän mennessä kokemaani.
Saavuin keskiviikkoiltana Pyreneiden juurelle St. Jean Pied de Porttiin. Pyhiinvaeltajien toimistossa oli oikein ystävällinen vastaanotto. Nukuin 10 hengen huoneessa. Aamulla lähdin kiipeämään 300 m:n korkeudesta 1500 m:iin. Oli mahtavaa nähdä, miten matkalla siirryttiin myöhäisestä keväästä varhaiseen, jopa lumen keskelle puuttomalle alueelle. Uskokaapa, kuinka vaikuttavaa oli luonnon muuttuminen kirsikkapuiden kukinnasta leskenlehtien esilletuloon.
Olen syntynyt maalla. Maalaistalojen navetoiden tuoksu toi mieleen lapsuuden. Pelloilla oli lampaita, lehmiä, imeviä vasikoita, vuohia ja hevosia. Ylempänä vuorilla irrallaan hevosia varsoineen, taivaalla haukkoja. Ihmiset toivottelivat toisilleen hyvää vaellusta, Buen camino. Vaikka päivä oli täynnä auringon paistetta, 25 ast. ja väsyttikin loppumatkasta, se ei mieltä haitannut. Tämä oli unelman täyttymystä.

Ensimmäisessä kuvassa St. Jean-portti, josta vaellus alkoi. Toisessa kuvassa heikko otos Pyreneistä. Huipun jälkeen oli tiukka alamäki Espanjan puolelle Roncesvallesiin, jossa majoituin 110 hengen huoneeseen kerros sänkyyn yläpetille nuoren Marian viereen. Kuva huoneesta.

Illalla osallistuin pyhiinvaeltajien siunaukseen ja ehtoollismessuun. Kuvassa kirkko.

Pitkäperjantai meni samoissa tunnelmissa ja päätyi Larrasoanaan 27 km:n vaelluksen jälkeen. Mieli on yhä kiitollinen. Huomenna Pamplonaan.