Ensimmäinen sadepäivä

Oikein iloista pääsiäistä Puente la Reinasta. Täällä meinaa unohtua, miten merkittävästä päivästä on kyse. Ortodoksit ovat meitä opettaneet sanomaan: Kristus nousi kuolleista, johon vastataan: Totisesti nousi.

Aamu Pamplonassa alkoi sateisena. Puin CoreTex vaatteet ylleni ja rinkalle sadesuojan. Aamiaisen jälkeen lähdin irlantilaisen Patrickin kanssa vaellukselle. Patrickin poika Ian lähti Pamplonasta takaisin työhönsä ja Patrick kysyi, jos hän voisi kävellä minun kanssani. Se sopi minulle, vaikka toisaalta ehkä vähän harmittelin, että joudun luopumaan tietynlaisesta yksityisyydestä. Hänen kanssaan juttu kuitenkin luisti hyvin, joten toistaiseksi kaikki on OK. Jos jossain vaiheessa naama rupeaa ärsyttämään, hän varmaan ymmärtää hyvin, jos lähden jatkamaan yksin. Kuvassa on matkakumppanini keskiajan pyhiinvaeltajia kuvaavan monumentin vierellä.

Sateen vuoksi kengät tulivat painaviksi, kun savi tarttui niiden pohjaan, mutta se ei haitannut kulkua, olipahan vaihteeksi kotoisampi olo viileässä. Seuraavissa kuvissa on tämän päivän näkymiä ja minä itsekin polulla. Näkymät olivat tänään enemmän peltoja ja kyliä kuin metsää.

Nyt alkaa ilmestyä ensimmäiset ongelmat jalkoihin. Molemmissa jaloissa on yksi tulehtunut varvas. Tietää kynsien lähtöä. Viime kesänä menetin karhunkierroksella 7 kynttä, joten tämä ei ole uutta. Kaikilla vaeltajilla tulee olemaan jotain ongelmia. En minäkään tule olemaan poikkeus.

Olemme Puente la Reinassa Santiago Apostol majatalossa. Olisi ollut varmaan parempiakin paikkoja. Mutta kyllä tässä yhden yön pärjää. Jännä juttu, että paikan suosittelija tuli myöhemmin tänne, mutta ei jäänytkään yöksi. Tutusta joukosta tänne ei tullut ketään muuta. On vähän yksinäinen olo. Täytyy siis tutustua uusiin vaeltajin. Saattavat olla mukavia. Tämä vain osoittaa, että täälläkin saattaa urautua.