Elän unelmani keskellä

Olen saanut elämältä paljon, paljon enemmän kuin osasin nuorena unelmoida. Minulla, pienviljelijän pojalla, ei ollut mahdollisuutta käydä lapsena kouluja kansakoulua enemmän. Nyt en voi kuin ihmetellä, miten minua on johdatettu askel askeleelta eteenpäin. Olen saanut opiskella vanhempana, saanut hyviä työpaikkoja, mutta ennenkaikkea olen saanut minulle parhaiten sopivan, rakkaan aviopuolison ja kolme ihanaa tytärtä. Puolison vankkumaton tuki on antanut mahdollisuuden nauttia tästä vaelluksesta täysin sydämin.

Puhuessani vuosi sitten työpaikkani koulutuspäivässä suosittelin lukemaan Paolo Coelhon kirjan Alkemisti. Siinä nuori espanjalainen paimen Santiago pyrkii kohti unelmaansa, aarretta, joka hänelle oli unessa näytetty. Monien vaiheiden ja pettymysten jälkeen Santiago saapuu viimein Egyptiin, jossa tietytä paikassa hänen pitäisi löytää aarteensa. Pahimmalla pettymyksensä hetkellä, kun rosvo vei hänen kaikki varansa, eikä hänen kaivamassaan kuopassa ollut mitään, hän sai kuulla rosvolta, että älä usko näkyihin. Tämä oli nähnyt unessaan, että Espanjassa, erään raunioituneen kirkon pihassa puun juurella oli aarre, mutta että hän ei usko, että siellä olisi mitään. Silloin Santiago tajusi, että rosvo oli unessaan nähnyt juuri saman paikan, jossa hän oli nähnyt unensa. Santiago palasi puun juurelle, kaivoi ja löysi suuren aarteen. Valtavan elämänkokemuksensa lisäksi hän sai Fatiman, johon oli matkalla rakastunut.

Paolo Coelho pyrkii sanomaan kirjassaan, että meidän tulisi pyrkiä kohti unelmaamme, eikä jättää pyrkimystämme kesken, vaikka kohtaamme ylitsepääsemättömiäkin esteitä tiellämme. Muussa tapauksessa meistä saattaa tulla katkeroituneita, loppuun palaneita ja jäädä ilman meitä varten varattua onnea. Kerroin eilen tästä kirjasta Patille ja kerroin, että tämä vaellus on ollut unelmani vuosikausia ja nyt elän tätä unelmaani todeksi. Vaellan vielä 4 viikkoa, enkä voi ennalta arvata, mitä kaikkea tulen kohtaamaan. Tämänastinenkin on jo ollut mahtavaa.

Eilen kuljimme La Riojan lukemattomien viinitarhojen läpi. Tänään puolestaan vastaamme tuli valtavan laajoja viljapeltoja. Olin poiminut netistä laulun: Dirty old town sanat ja nyt lauloimme sen kahdesti. Minä muistivihosta ja Pat ulkoa. Kyllä meillä on ollut hauskaa. Minulla alkaa olla kohta englannissani irlantilainen Corkin aksentti. Sanon jo sujuvasti: ou jeah. Tänä iltana tänne Santo Domingo De Calzadaan saapuu Patin poika vaeltamaan isänsä kanssa muutaman päivän ajaksi ja annan heidän vaeltaa kahdestaan. Aikomukseni on levätä 3 päivän päästä Burgosissa, joten en tiedä, tulenko vielä vaeltamaan Patin kanssa.

La Riojan valtavaa viininviljelysalutta.Uskomattoman kauniita aamuja Caminolla.

Auringon nousu 25.4.

Jälleen uusi kylä odottamassa vierailuamme.

Käärme vaanii pyhiinvaeltajankin tiellä.

Viinitarhat ovat muuttuneet viljapelloiksi.